Niskakivun hoito ja kuntoutus, hierojan näkökulmasta

Niskakipu on yleinen vaiva, joka koskettaa monia ihmisiä eri ikäryhmissä. Se voi johtua monista tekijöistä, kuten huonosta työasennosta, radikulopatiasta, iästä, genetiikasta, stressistä tai fyysisestä rasituksesta sekä lukuisista muista syistä. Yleisimmiten niskaperänen särky on lihasperäinen, kummiskaan ei yksittäistä anatomista lähdettä voida niskakivulle osoittaa. Kun niskakipu on vain lyhytaikaista voidaan puhu akuutista niskakivusta. Yleisesti akuuttien niskasärkyjen takana on (epäspesifi) kiputila, joka tarkoittaa että tiettyä yksittäistä vaikuttajaa ei ole tai löydetä. Spesifeissä niskakipu tapauksissa taustalla on yleensä kroonisoitunut vaiva kuten välilevyn pullistuma. Akuutti niskakipu luokitellaan (alle 12vk) kestäneeksi ja krooninen niskakipu (yli 12vk) kestäneeksi. Tämä vaiva ei ainoastaan vaikuta päivittäiseen elämään, vaan se myös huonontaa elämänlaatua merkittävästi. Hierojana tai kuntoutushoitajana näyttää olevan entistä tärkeämpää ymmärtää niskakivun syyt ja hoitomenetelmät, jotta voimme tarjota tehokasta apua.

Tässä blogipostauksessa käsitellään niskakivun tutkimista ja hoitoa hierojan ja kuntoutushoitajan näkökulmasta ja siitä miten niskakivusta kärsivän tulisi suhtautua manuaaliterpiaan ja kuntoutukseen. Lisäksi tarjoamme käytännön vinkkejä niskakivun ehkäisyyn ja hallintaan.

Niskakivun riskitekijät

Psyykkiset tekijät:

Stressi - Useissa tutkimuksissa on havaittu, että niskakivusta kärsivillä ihmisillä esiintyy usein enemmän stressin oireita kuin niillä, joilla ei ole niskakipua. Stressi voi lisätä toimintakyvyllistä vajetta joka johtaa kivun pitkittymiseen.

Ahistus - On yhdistettävissä useaan eri tyyppisiin kroonisiin kipuihin (esimerkiksi niskakipuun) sekä toimintakyvyn rajoittuneisuuteen.

Kongitiiviset tekijät - Kognitiivisiin tekijöihin kuuluu esimerkiksi asenne, pelko, ja kivun katastrofosointi. Kivun katastrofointi voi myös edistää keskushermoston kivun käsittelyn muutoksia useilla tasoilla, joka voi johtaa kivun kroonisoitumiseen.

Uni ongelmat - Unen laadun ja niskakivun välinen suhde on kaksisuuntainen, sillä kumpikin voi johtaa toiseen. Unen tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, sillä eräs tutkimus löysi näyttöä siitä, että heikko unen laatu tai vähäinen uni on riskitekijä niskakivulle, kun taas yksi korkealaatuinen tutkimus ei löytänyt merkittävää yhteyttä unen ja hartiakivun välillä, mikä viittaa siihen, että todisteet ovat joko heikkoja tai riskiä ei ole. Joka tapauksessa suositeltu uniaika on järkevää toteuttaa, sillä huono uni johtaa vähintäänkin muihin ongelmiin.

Yhteisön tuki - Ollaan huomattu että niskakivun voi yhdistää heikkoon sosiaaliseen tukeen. Esimerkiksi huono tulotaso voi johtaa psyykkisten riskitekijöiden kasvuun ja täten niskakivun kehittymiseen.

Käytös - Käytös ja suhtautuminen asioihin on monissa tapauksissa riskitekijä. Reagoiminen ärsykkeisiin on ihmiskeskeistä, esimerkiksi ihminen joka reagoi vihalla tai ärtymyksellä niskasärkyyn mahdollisesti kärsii vaivasta pidempään.

Biologiset tekijät:

Autoimmuunisairaudet - Autoimmuunisairauksia on monia ja vaikuttavat ne eritavoin. Autoimmuunisairaudet vaikuttavat erilaisiin elimiin ja kudoksiin koko kehossa. Joissakin autoimmuunisairauksissa lihakset, nivelet ja hermot voivat olla immuunijärjestelmän kohteina, joten ne voivat myös vaikuttaa kaularankaan.

Hermostolliset tuki - ja liikuntaelinsairaudet - Erinäiset traumaperäiset tilanteet voivat johtaa hermojen puristukseen tai ärsytykseen. Spesifejä hermostollisia syitä niskakivulle ovat mm: kaularangan radikulopatia (välilevyn pullistuma), fibromyalgia, kaularangan spondyloosi (joka johtaa usein hermojen ärsytykseen), tai niskan-nyrjähdys vammat.

Genetiikka - Vaikka ei suoraan ymmärretä geneettisten tekijöiden vaikutusta niskakipuun on genetiikka merkittävä tekijä niskakivun kehittymisessä. Genetiikan vaikutusta vakavien sairauksien kehittymiseen voidaan tutkia kaksostutkimuksella. Useat väestöpohjaiset kaksostutkimukset ovat vahvistaneet geneettisen vaikutuksen niskakipuun.

Sukupuoli - Sukupuolispesifiset meta-analyysit ovat tarpeen sukupuolen ja niskakivun välisen suhteen selventämiseksi. Sukupuolen ja niskakivun välinen suhde on varsin tutkittua, mutta silti epäselvää. Aiemmin on ajateltu, että niskakivun esiintyvyys on suurempi naisilla, mutta tämä väite on haastettu nykytieteen valossa. On edelleen ristiriitaista sanoa suoraan, onko miehillä vai naisilla enemmän niskakipuja. Kuitenkin näyttää siltä, että naiset kokevat elämänsä aikana enemmän pistävää niskakipua.

Ikä - Ikääntyminen on keskeinen riskitekijä krooniselle kivulle, johon kuuluu niskakipu. Ainakin oireiden alkamisen ikä voi vaihdella miesten ja naisten välillä. Niskakipu on yleistä aikuisilla, vaikka sitä voi esiintyä missä tahansa iässä.

Varaa aika hierojalle

Niskakivun oireet

Niskakivun tunnistaminen ei rajoitu pelkästään kipuun, vaan siihen liittyy usein muita merkittäviä oireita, jotka auttavat diagnoosissa. Oireet voivat sisältää:

Kipu ja jännitys: Kipua voi esiintyä paikallisesti niskassa tai se voi säteillä hartioihin, päähän sekä lavan seudulle. Kipu voi tuntua jomottavana, pistävänä, kouristavana ja jopa säteillä.
Liike rajoitteet: Potilas voi huomata liikkeen rajoittamista tai vaikeuksia tietyissä liikkeissä. Pään kääntäminen voi tuntua jäykältä ja tuottaa epämukavaa tunnetta.
Päänsärky: Niskakipuun liittyvä päänsärky voi tehdä olosta entistä epämiellyttävämpää. Noin 30% niskakipua kokevista potilaista raportoi myös päänsärkyä.
Pistely tai puutuminen: Jos kipu johtuu hermopuristuksesta, potilas saattaa kokea pistelyä tai puutumista käsissä. Puutumisen tai pistelyn ilmetessä olisi järkevää antaa ammattilaisen tutkia tilanne, jotta voidaan poissulkea spesifit vaaralliset sairaudet.

Kun potilas ilmoittaa näistä oireista, ammattimainen arviointi on tarpeen.

Haastattelu: Ensimmäinen askel hoitoon

Niskakivun tutkiminen alkaa potilaan henkilökohtaisesta haastattelusta. Kuntoutushoitajana tai hierojana on tärkeää kysyä potilaalta tarkasti heidän oireistaan, päivittäisistä rutiineistaan ja mahdollisista aiemmista vammoista.

Kliiniset tutkimusmenetelmät

Huolellinen tutkimus varmistaa, että hoitosuunnitelma perustuu potilaan yksilöllisiin tarpeisiin. Klinikalla voidaan käyttää erilaisia tutkimusmenetelmiä niskakivun syiden selvittämiseksi. Näitä menetelmiä ovat:

Fyysinen tarkastus: Potilaan niskaa ja hartioita tutkitaan liikelaajuuden ja lihasvoiman kartoittamiseksi, myös spesifit testipatteristot ovat tilanteita varten jossa epäillään spesifiä kivun aiheuttajaa. Alueet jotka olisivat hyvä tutkia niskakivun yhteydessä, Niska ja hartia sekä tietyissä tilanteissa myös olkapää, kyynärpää ja jopa ranne.
Kuvantamismenetelmät: Tarvittaessa voidaan käyttää röntgenkuvausta tai magneettikuvausta erityisesti, jos epäillään vakavampaa vammaa.
Neurolooginen arvio: Tämä on erityisen tärkeää, jos potilas kokee puutumista tai heikkoutta. Neurologista arviota varten on hyvä tehdä kliinisiä neurotestejä, kuten ihotunto-, kylmä/kuuma- ja tärinätestit.

Niskakivun hoito - Hieronnasta kuntoutukseen

Niskakivun hoito kattaa laajan valikoiman lähestymistapoja, joista hieronta ja kuntoutus ovat keskeisiä. Mahdollisia hoitomenetelmiä ovat:

Hierontaterapia

Hieronta voi tarjota välitöntä helpotusta niskakipuun. Se auttaa rentouttamaan jännittyneitä lihaksia, parantaa verenkiertoa ja lievittää kipua. Tässä muutamia keskeisiä asioita hierontaa havitellessasi:

Oikeat tekniikat: Tekniikat tulisi luoda yhdessä asiakkaan kanssa, tarkoittaen sitä että hierojan tulisi kuunella alusta loppuun asiakkaan mielipidettä hieronnan voimasta, terävyydestä ja tahdista. Jos kyseessä on urheiluhieroja on mahdollista kysyä häntä tekemään mobilisoivia tekniikoita jotka ylettyvät nivel tasolle.
Kommunikointi asiakkaan kanssa: Hierojan on tärkeä olla valppaana ja kysellä hieronnan aikana miltä asiakkaasta tuntuu ja varmistaa että potilas tuntee olonsa mukavaksi.

Varaa aika hierojalle

Fysioterapia ja kuntoutus

Kuntoutushoitaja voi luoda yksilöllisen fysioterapiaohjelman potilaalle, joka voi sisältää:

Vahvistavat harjoitukset: Lihaksia vahvistavat harjoitukset auttavat tukemaan niskan ja hartioiden alueita.
Liikkuvuusharjoitukset: Niskan liikkuvuuden parantaminen on olennaista kivun vähentämiseksi.

Fysioterapia yhdessä hieronnan kanssa voi parantaa asiakkaan oloa ja vähentää kivun toistuvuutta.

Yleisenä huomiona! Yleisten akuuttien niskakipujen yhteydessä voi olla omatoiminen ja aloittaa voimaharjoittelulla. Verkkosivujemme kotiohje sivulta löydät video materiaalia niskan voimistamisesta.

Ennaltaehkäisy: Hyvät elämäntavat

Niskakivun ehkäisy on yhtä tärkeää kuin hoito. Seuraavat elämäntapamuutokset voivat auttaa minimoimaan niskakivun riskiä:

Työasennon parantaminen: Ergonominen työpiste ja säännölliset tauot voivat vähentää vammojen riskiä. Erityisesti, työympäristössä, jossa istutaan jopa 8 tuntia päivässä. Kokeile esimerkiksi "voidella" kehoa kevyesti päivän aikana liikeharjoittelulla.
Säännöllinen liikunta: Esimerkiksi, vain 30 minuutin säännöllinen liikunta viikossa voi parantaa lihasvoimaa ja liikkuvuutta. Erityisen tärkeää on tehdä säänöllisesti niskan voimistavia liikkeitä.
Stressinhallinta: Rentoutumistekniikat, kuten hengitysharjoittelu tai meditaatio, voivat vähentää lihasjännitystä ja ahdistusta.
Oikea Uniasento: Varmista, että tyyny tukee niskaa oikein nukkuessasi, kuten valitsemalla matalan tai korkean tyynyn tarpeen mukaan.

Jos niskakivusta kärsivä ottaa huomioon nämä ennaltaehkäisevät tekijät, niskakivun ilmeneminen voi vähentyä merkittävästi.

Yhteenveto

Niskakipu on monimuotoinen vaiva, joka vaatii huolellista tutkimista ja yksilöllistä hoitoa. Hierojana ja kuntoutushoitajana on tärkeää ymmärtää niskakivun syyt ja vaikutukset sekä hyödyntää monipuolisia hoitomenetelmiä.

Hoidon ja ennaltaehkäisyn yhdistelmä auttaa potilaita elämään kivuttomampaa ja hyvää elämää. Strategisilla lähestymistavoilla voimme parantaa potilaittemme elämänlaatua ja hyvinvointia.

Hauska huomio!

Pubmedin systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa jossa käsitellään manuaaliterapian ja akupunktion tehokkuutta jännityspäänsäryn hoidossa oli kirjoitettu näin: (teksti on suora kopio käännös)

Vaikka tiedot ovat rajallisia, manuaaliterapian käyttö näyttää olevan yleisin ei-farmakologinen hoitomuoto toistuvan jännityspäänsäryn hoidossa. Useat osallistujien ja klinikkapopulaatioiden tutkimukset tarjoavat tietoa manuaaliterapian (MT) tehokkuudesta. Kiropraktiikkaterapian osalta potilaiden itse ilmoittama osittainen tai täydellinen päänsäryn lievitys vaihteli 27,0 %:sta 82,0 %:iin (keskiarvo: 45,0 %). Hierontaterapian osalta potilaat raportoivat osittaisesta tai täydellisestä päänsäryn lievityksestä 33,0 %:sta 64,5 %:iin (keskiarvo: 45,2 %). Osteopatian ja fysioterapian osalta yksi tutkimus raportoi tehokkuudeksi 17 % ja 36 %. Kun kaikkien manuaaliterapiamuotojen tulokset yhdistettiin, ne osoittivat merkittäviä vaikutuksia jännityspäänsäryn lievityksessä, vaihteluvälillä 17,0 %:sta 82,0 %:iin (keskiarvo: 42,5 %). Yhdessä väestötutkimuksessa kiropraktiikan ja fysioterapian itse ilmoitettu tehokkuus oli 25,6 % ja 25,1 % ensisijaisista kroonisista päänsäryistä, mukaan lukien jännityspäänsärky.

Hieronta näyttäisi olevan ensisijalla manuaaliterapian vastineella jännityspäänsäryn hoidossa. Jännityspäänsärky on niskaperäistä, joten voiko tästä tiedosta olla hyötyä myös päänsäryttömän niskakivun hoidossa?